Tähtikokoelma

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (perustettu vuonna 1831) Tähtikokoelman merkitys suomalaisen identiteetin, suomen kielen sekä suomenkielisen kirjallisuuden rakentumisessa 1800-luvulta lähtien on ratkaiseva. Pääosan Tähtikokoelmasta muodostavat kansallisuusaatteen ja romantiikan innoittamien oppineiden keräämät kalevalaisen runouden ja muun kansanperinteen aineistot.

Tähtikokoelma sisältää Suomen vanhimpia kansanperinteen käsikirjoituksia, ja niitä säilytetään SKS:n arkistossa. Merkittävä osa Tähtikokoelman aineistosta on tallennettu karjalan- ja inkeroisenkielisiltä ihmisiltä. Aineisto on kalevalaista runoa, ja joukossa on myös muita perinteenlajeja, kuten sananparsia, arvoituksia sekä ensimmäiset suomalaiset satukokoelmat. Kokoelma muodostuu 107 kerääjän aineistosta, ja se sisältää yhteensä lähes 25 000 sivua. Käsikirjoitukset on sidottu 285 sidokseksi. Kokoelman aineistot ovat pääosin 1700-luvulta 1880-luvulle. Vanhin käsikirjoitus on piispa Henrikin surmavirsi.

SKS on julkaissut Tähtikokoelman aineistoja muun muassa Suomen kansalliseepoksessa Kalevalassa (1835, 1849), lyyrisiä lauluja sisältävässä Kalevalan sisarkokoelmassa Kanteletaressa (1840) sekä kalevalaisen runouden kokonaisjulkaisussa Suomen Kansan Vanhat Runot (1908–1948, 1995).

Tähtikokoelman kerääjistä tunnetuin on Elias Lönnrot, Kalevalan ja Kantelettaren toimittaja ja suomen kirjakielen kehittäjä. Lönnrotia edeltäneitä kerääjiä ovat esimerkiksi Zacharias Topelius vanhempi, Abraham Poppius, Adolf Ivar Arwidsson, C. A. Gottlund ja Reinhold von Becker. Lönnrotin jälkeen kymmenet kerääjät etsivät ”täydennyksiä” Kalevalaan. Näitä kerääjiä olivat muun muassa M. A. Castrén, D. E. D. Europaeus, H. A. Reinholm ja August Ahlqvist. Kokoelmaan on liitetty myös tuntemattomampien ihmisten, ns. kansankirjoittajien, kuten Henrik Laitisen, Pietari Mansikan ja Antti Puhakan perinnekokoelmia. Tähtikokoelman loppuvaiheen aineistoja 1870-luvulla leimaa kansanperinteen keruun tieteellistyminen. Aikakauden kerääjistä mainittakoon Aksel August Borenius (Lähteenkorva), Aksel Berner ja Arvid Genetz (Jännes). Keruutoiminnan kehittyminen ja aineistojen tutkimus johtivat 1870-luvulta lähtien aineiston määrän voimakkaaseen lisääntymiseen. Myös vanhan aineiston nimeäminen Tähtikokoelmaksi liittyy tähän: kansanrunouskokoelman ensimmäisen arkistoluettelon laatija Matti Pennanen törmäsi vuonna 1903 luetteloa laatiessaan aineiston valtavaan määrään, ja hän joutui jättämään vanhimpien kokoelmien järjestämisen tuleville tekijöille. Pennanen merkitsi järjestämättömät kokoelmat luetteloonsa asteriskilla: ”Lähettäjän nimen eteen merkityllä tähdellä * ne on erotettu muista.” Sittemmin sana ”tähti” on tullut merkitsemään perinnekokoelman vanhinta ja arvokkainta osaa.