Työväen Arkisto
Työväen Arkisto perustettiin vuonna 1909 Sosialidemokraattisen puolueen puoluekokouksessa Kotkassa, ja se sijaitsee nykyään Helsingin Sörnäisissä.
Arkiston tarkoituksena oli alunperin koota ja säilyttää Suomen työväenliikettä koskevia kirjoitettuja ja painettuja asiakirjoja, kirjoja, lehtiä sekä kuvia. Nykyään Työväen Arkisto kerää, vastaanottaa ja arkistoi pääosin SDP:n ja muiden sosialidemokraattisten järjestöjen, SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen, työväenliikkeen yritysten, kansalaisjärjestöjen ja henkilöiden toiminnasta syntyneitä paperisia ja sähköisiä asiakirjoja sekä äänitteitä, valokuvia, julisteita ja videoita niin paikallisella, valtakunnallisella kuin suomalaisten kansainvälisen toiminnankin tasoilla. Arkiston tehtävänä on turvata ja varmistaa vastuualueeseensa kuuluvan kansallisen kulttuuriperinnön säilyminen ja edistää tutkimusta. Palvelemme kaikkia historiasta kiinnostuneita, niin ammatti- kuin harrastajatutkijoitakin.
Työväen Arkiston yhteydessä toimiva Työväen Muistitietotoimikunta kerää ja tallentaa muisti- ja kertomatietoa tutkimuksen tarpeisiin. Kokoelmat sisältävät muistelmia, haastatteluita ja äänitteitä. Kokoelmien ytimen muodostavat sidoksiksi järjestetyt n. 10 000 muistitietokeräelmää.
Työväen Arkisto on yksityinen arkisto, joka saa yksityisarkistoja koskevan lain mukaisesti toimintaansa enintään 80 prosenttia valtionavustusta. Loppurahoituksen arkiston hankkii tukina ja avustuksina arkiston sidosryhmään kuuluvilta järjestöiltä.
Lähdetyöskentelyn tueksi:
Käy käsitteistö-tehtävän ohjeet läpi ennen lähteisiin tutustumista ja pohdi lopuksi lähteiden ajoittumista Historiallinen konteksti ‑tehtävän avulla.
Työväki kahdeksantuntisen työpäivän puolesta -lähteet
SDP:n puolueneuvoston vuoden 1910 sääntöjen mukaan Työväen Arkiston tehtävänä on tallentaa työväenliikettä koskevia kirjoitettuja ja painettuja asiakirjoja sekä lehtiä ja kuvia. Lisäksi nämä aineistot on pidettävä kaikkien halukkaiden tutkittavina.
Työväen Arkistosta löytyy paljon lähteitä siitä, kuinka työväenliike ja SDP ovat ajaneet demokratiaa ja yleistä äänioikeutta, ja kuinka työväen palkkausta, työolosuhteita ja työaikaa on pyritty parantamaan. Tämän oppimateriaalin monipuoliset lähteet käsittelevät vaatimusta kahdeksantuntisesta työpäivästä vuosien 1903 ja 1917 välillä.
Laki kahdeksan tunnin työpäivästä säädettiin lopulta vuonna 1917 Venäjän vallankumouksien, Suomen itsenäistymisprosessin ja suurlakon paineessa, eikä se koskenut maataloutta. Laki kahdeksan tunnin työpäivästä oli työväenliikkeen tärkeimpiä saavutuksia, minkä vuoksi Työväen Arkisto säilyttää siitä kertovat dokumentit.
Katkelmia puheenvuoroista Suomen työväenpuolueen puoluekokouksen pöytäkirjasta vuodelta 1903
Lähteessä 1 on katkelmia puheenvuoroista Suomen työväenpuolueen (myöhemmin Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue, SDP) puoluekokouksen pöytäkirjasta vuodelta 1903 (pöytäkirjan luku II Keskustelut ja päätökset, kohta 9.: Pisin sallittu työpäivä ja alin palkka). SDP:n kokouspöytäkirja-aineistot kertovat keskeisesti työväenliikkeen toiminnasta Suomessa. Lähde on vuoden 1903 pöytäkirjan näköispainos vuodelta 1973. Pöytäkirja on digitoitu ja tietokoneohjelmalla tekstitunnistettu.
Kahdeksantuntinen työpäivä ja suojeluslaki koko palkkaköyhälistölle
Kuvassa on kansilehti ja kaksi kappaletta viimeiseltä sivulta (14) ammattiyhdistysliikkeen isäksi kuvaillun ja vuonna 1907 ensimmäiseen eduskuntaan kansanedustajaksi valitun Matti Paasivuoren julkaistusta kirjoituksesta “Kahdeksantuntinen työpäivä ja suojeluslaki koko palkkaköyhälistölle”. Julkaistun 14-sivuisen painatteen on kustantanut sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä vuonna 1909. Teksti on osa Matti Paasivuoren henkilöarkistoa Työväen Arkistossa.
Kirjoitus on painettu fraktuuralla, joka on vanha kirjasintyyppi. Tässä samat kappaleet käännettynä nykylukijalle tutummalle tekstityypille:
”Anna siis äänesi köyhälistön edustajille, niin silloin äänestät itsellesi 8-tuntista työpäiwää! Silloin olet edes yrittänyt taistelulla wallottaa itsellesi ja luokkatowereillesi wapautta kaikkein pahimmasta rääkkäyksestä.
Kahdeksan-tuntinen työpäivä ei tosin kaikkia kapitalistisen yhteiskunnan synnyttämiä epäkohtia woi poistaa, ei sellaisia kuin työttömyyttä ja työläisen työn riistämistä. Mutta sillä hankitaan työläiselle henkisen kehityksen mahdollisuudet ja suojellaan työläisen terweyttä sekä siten pelastetaan hänet waiwaishoitoon tai ennenaikaiseen hautaan joutumasta.”
Valokuvia arkistosta
-
Kuva 1 (TA28596) on yhteiskuva Suomen Työväenpuolueen puoluekokouksen osallistujista ja keskustelijoista vuonna 1903 Forssassa. Kuvassa näkyy niitä ihmisiä, joiden puheenvuoroja vuoden 1903 puoluekokouksen pöytäkirjan otteissa tarkasteltiin. Kuvaaja ei ole tiedossa. Kuva kertoo millaisessa ympäristössä kokoustettiin, keitä oli paikalla sekä miten pukeuduttiin ja poseerattiin. Puoluekokouksesta Forssasta on säilynyt tiettävästi vain kaksi valokuvaa, jotka on tallennettu Työväen Arkistoon.
-
Kuva 2 (TA22704) on otettu mielenosoituksesta kahdeksan tunnin työpäivän puolesta vuonna 1917, tarkka päivämäärä ei ole tiedossa. Valokuvaajasta tai luovutusajankohdasta Työväen Arkistoon ei ole säilynyt tietoa, kuva on digitoitu vuonna 2010. Kuvan reunaan on kirjoitettu ”Mielenosoitus 8 tunnin työpäivälle, Senaatintori, Muiston säilytti Ellen Vuorio”. Käsiala on hieman epäselvää, esimerkiksi sukunimi Vuorio on vain yksi tulkinta.
Kuvan taakse on kirjoitettu teksti ”Tässä voi jälkipolvi katsella kuinka kansa oli silloin yksimielistä kun hajettiin 8 tunnin työpäivää.” Tätä tekstiä kuvan toisella puolella ei ole digitoitu, mutta tiedot siitä on liitetty digitoidun valokuvan tietoihin tietokannassa, koska se on koettu tärkeäksi välittää kuvan katselijalle. Kyseinen kuva tiiviisti Senaatintorille ahtautuneista ihmisistä kertoo hyvin, kuinka monet osallistuivat mielenilmaukseen ja kokivat asian itselleen merkitykselliseksi.
Pohdi
Onko lähde mahdollisimman eheä, kokonainen ja alkuperäisen kaltaisena säilynyt? Perustele. Jos ei, miten se vaikuttaa lähteen luomaan kuvaan?
Testaa tietosi
Verkkolähteitä
- Työväen Arkisto
tyark.fi