Hyppää sisältöön

Koirikuonon­ahteen ryöstö (1808–1809)

Kansallisarkisto Helsingissä

Kansallisarkisto

Kansallisarkisto on perustettu vuonna 1816 Suomen yleisarkistoksi. Alussa sen aineistot koostuivat Ruotsista siirretyistä Suomea koskevista vuotta 1809 vanhemmista aineistoista (ns. vanhempi arkisto) sekä Keisarillisen Senaatin arkistosta (ns. uudempi arkisto). Nimeä Kansallisarkisto on käytetty vuodesta 1994. Kansallisarkiston päärakennus sijaitsee Helsingin Kruununhaassa. Alueellisia toimipisteitä (ent. maakunta-arkistot) Kansallisarkistolla on kahdeksalla paikkakunnalla Turusta Inariin ja Vaasasta Joensuuhun.

Kansallisarkistossa on yli 250 hyllykilometriä aineistoja kaikista Suomen historian vaiheista 1300-luvulta 2000-luvulle. Aineistojen tutkiminen Kansallisarkistossa on kaikille avointa ja pääosin (pl. kaukolainaus) maksutonta. Henkilökunta auttaa tarvittaessa kiinnostavien aineistojen löytämisessä. Kansallisarkistosta jokainen voi löytää itseään kiinnostavia omaan sukuun, kotiseutuun tai Suomen historian vaiheisiin liittyviä lähdeaineistoja. Aineistoja on myös digitoitu yli 200 miljoonan kuvan verran Astia-palveluun.

Kansallisarkisto on Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto ja sen rahoitus tulee pääosin valtion budjetista.

Lähdetyöskentelyn tueksi:

Käy käsitteistö-tehtävän ohjeet läpi ennen lähteisiin tutustumista ja pohdi lopuksi lähteiden ajoittumista Historiallinen konteksti ‑tehtävän avulla.

Käsitteistö-tehtävä
Historiallinen konteksti ‑tehtävä

Koirikuononahde-lähteet

Aineisto liittyy Ikaalisissa Koirikuononahteessa tapahtuneeseen venäläisen kuriirin ryöstöön syyskuussa 1808. Tapahtumista on säilynyt runsaasti kansanperinnetietoja, joista tapaus pitkään tunnettiin. Vuonna 2016 Kansallisarkistosta löytyi ryöstöön liittyviä viranomaisasiakirjoja, jotka sisältyvät yhtäältä Suomen sodan ajan siviilihallinnosta vastanneen Buxhoevdenin päämajan siviilikanslian arkistoon ja toisaalta ryöstön oikeudenkäynnin pöytäkirjaan, joka sisältyy Kansallisarkistossa säilytettävään Ylä-Satakunnan tuomiokunnan arkistoon.

Buxhoevdenin päämajan siviilikanslian arkisto jäi kanslian toiminnan päätyttyä osaksi Kenraalikuvernöörinkanslian arkistoa. Aineisto siirrettiin Kansallisarkistoon vuonna 1883.

Viranomaisilla, kuten tuomiokunnilla, oli ja on velvollisuus luovuttaa pysyvästi säilytettävät osat arkistostaan Kansallisarkistolle. Niin ollen myös Ylä-Satakunnan tuomiokunnan tuomiokirjat on aikanaan siirretty Kansallisarkistossa säilytettäviksi.

Kansanperinteen aineistoja on useiden Kansallisarkiston ulkopuolisten arkistojen säilytyksessä. Tässä tapauksessa kansanperinnetietojen säilyttäjiä ovat Museoviraston arkisto ja Kotimaisten kielten keskus. Koirikuononahteen tapauksen tietoja sisältyy myös useisiin kirjoihin, joita voit löytää kotikirjastostasi tai viime kädessä Kansalliskirjastosta Helsingistä.

Avaa tiedosto Hallinnollista kirjevaihtoa vuodelta 1808 uuteen välilehteen
+

Suomenmaan hallinnollista kirjeenvaihtoa vuodelta 1808

Ote lähteestä:

”Turussa 30.9./11.10. 1808. N:o 764.

Turun ja Porin läänin maaherralle, Pyhän Annan ritarikunnan 1. luokan ja Miekan ritarikunnan ritarille, korkean jalosukuiselle herra Knut von Troilille Turussa.

Koska 3. päivänä viime syyskuuta Ikaalisen pitäjässä sijaitsevan Wehuwarpeen kestiewari-talon ja sieltä puolen peninkulman päässä Pohjanmaalle päin sijaitsevan Seppan torpan välillä tehtiin Keisarillisen Venäjän sotilaan murha, johon osallisuudesta epäiltyjä ovat torppari Gustaf Andersson Oxjoki ja hänen isänsä Anders Andersson, talonpoika Matts Mattsson Alanen ja hänen poikansa Carl Mattsson, talonpojat Anders Andersson Hoppo, Jöran Jöransson Hiuska, Jöran Ericsson Kekelä Wattulasta ja talonpojan vaimo Brita Ericsdotter Wehuwarpeesta, kaikki Ikaalisten pitäjästä, ja talonpoika Matts Johansson Wähä savi Mouhijärven kappelista sekä talonpojan vaimo Walborg Ericsdotter Savilammi viimeksi mainitusta kappelista, määräsi allekirjoittanut välikäräjät, joilla edellä mainittuja henkilöitä vastaan esitetyt vakavat rikokset lakisääteisesti käsitellään ja ratkaistaan. Tiedoksi annetaan, että edellä mainitut henkilöt on otettu kiinni ja ovat nyt pidätettyinä päävartiossa.”

Katso lähde (ruotsiksi)

Avaa tiedosto Entinen Ikalinen - historiallinen kertomus uuteen välilehteen
+

Entinen Ikalinen (Wilhelm Carlsson 1871)

Ote lähteestä:

”Muutoin eiwät nämät kertomat oikeestaan kuulukan kansan ’kärsimysten’ sekaan, sillä niitä wähaisiatään paheita ei wihollinen olisi tehnyt, ellei kansa itse olisi siihen ärsyttänyt. Tosin sotamiehet omin päinsä ottiwat ruoka-tawaraa, mutta luultawastikin päällikköin tietämättä. — Niin e. m. majaili joukko sotamiehiä suwella 1808 usiampia wiikkoja Kuninkaan lähteellä, jonne oliwat tehneet hako- ja lehtimajoja, ja siitä käwiwät usein Jämijärwen rannoillakin ruoka-aineitten etsinnössä. Sauwaniemestä täällä weiwät sian ja saman talon wasikoita Palosaaresta, jonne talon pihaportilla itsensä lauttasiwat; mutta muuta pahaa eiwät tehneet.

Elokuussa samana wuonna ryöstiwät ja polttiwat he myös Wehuwarpeen kestiewari-talon. Mutta siihenki kostoon oli juuri saman talon isäntä itse syypää. Tämä oli warasmainen mies, jota naapurit kutsuiwatki ’kälmiksi’, joka siihen aikaan merkitsi kunniattomaksi tuomittua hylkyä. Samallaisia roswo-miehiä oli myös lähellä ’Koirikuonoksi’ haukutussa torpassa. Nämät roistot yksin neuwoin oliwat kankaalla ryöstäneet Wenäläisiltä sotamiehiltä rahaa y. m. ja sitte piilouneet, niin ettei heitä löydetty, waikka sotawäki heitä ahkerasti etsi. Isäntä-konna kuitenkin sanottiin olleen juuri lähellä taloa. Tämän tähden kärsiwät syyttömätki. Sotamiehet käwiwät luotsin johdannolla Jämijärwen kautta aina Uurasjärwellä asti tuota konnaa etsimässä. Luultiin hänen sinne paenneen. Ja täällä tapahtuiki epähuomiosta se onnettomuus, että sotamiehet ampuiwat Pyydönniemen isännän, joka muutoin, niinkuin tawallista oli, sen yleisen waikka joutawan pelon tähden, oli paennut Uurasjärwelle sukulaisten tykö. Täällä nyt riihtä puidessa hawaiten sotamiesten tulon, lähti riiheltä pakoon juoksemaan, ja luotsi, kuin luuli hänen Warppeen isännäksi, oli siten syy siihen, että hän ammuttiin.

Sotamiehet kuin eiwät isäntää löytäneet, sytyttiwät wihdoin talon palamaan ja weiwät emännän muassaan, jonka hewoisten rinnalla kuoliaksi juoksuttiwat, jonka kowan koston waimolle kaiketi sentähden tekiwät, että luuliwat hänen tietäwän ja heiltä salaawan miehensä piilopaikan. — Toinen tapaus on julmempi. Kyynärjärwen kylässä, jossa sotamiehet käwiwät ruoan etsinnössä, tappoiwat sapelilla lapsen kehtoon hirweäksi kostoksi asunnon wäelle, jotka heidän tullessansa pakeniwat.

Sota-wuotten ohitse mentyä alkaa tämän maanpaikan suuri edistymisen aika, jonka wiimewuotisten kärsimysten kanssa tässä nyt kerromme.”

Katso lähde

Avaa kuva Sivu oikeudenkäynnin pöytäkirjasta uuteen välilehteen
+

Oikeudenkäynnin pöytäkirja

Ote oikeudenkäynnin pöytäkirjasta:

”Allekirjoittanut Kihlakunnantuomari toimitti 24.11.1808 Ikaalisten Pitäjän Käräjäkunnassa … Välikäräjät Karhoisten kylän Winnarin talossa.

Herra Maaherra ja Ritari von Troil on lähettänyt 14. viime lokakuuta Virkakirjeen. … Siinä pyydetään allekirjoittanutta kiireisesti panemaan toimeen Välikäräjät Ikaalisten Pitäjän Käräjäkunnassa. Siellä pitää tutkia 3. viime syyskuuta erään Keisarillisen Venäjän Sotilaan murhaa. … Lähetetyn virkakirjeen johdosta olin käskenyt Toimitusvouti ja Kruununnimismies Grönbergiä tekemään asiasta tutkinnan sekä hankkimaan asialle todistajat. Käynnissä oleville käräjille tuotiin vangittu Talonpoika Matts Alanen.

Kuultiin Vastaaja Matts Mattsson Alasta. Häntä kehotettiin tunnustamaan asiasta vain totuuden. Sen jälkeen, kun hän oli kertonut olevansa 60 vuotta vanha, hän jyrkästi kiisti olevansa syyllinen nyt kyseessä olevaan murhaan. Hän ilmoitti olleensa sen koko päivän, kun tappo tapahtui, kotonaan. Seuraavana päivänä eli Sunnuntaina 4. viime syyskuuta olivat Kasakat tulleet Vatulan kylän Alasen kotiin noin ¾ penikulman päähän Vehuvarpeesta. He viipyivät iltaan saakka. Maanantaita vasten yöllä he väittivät, että Matts Alanen oli syyllinen menehtyneen Sotilaan kuolemaan. He ottivat hänet sekä muut edesmenneet Vastaajat kiinni ja veivät Tampereen kaupunkiin. Siellä Komendantti Herra Majuri Neffneff sekä Luutnantti ja kruunun Toimitusvouti Herra Ernst Fredrik Tihlman kuulustelivat heitä asian johdosta. Sen tuloksena heidät kiikutettiin Hämeenlinnan ja sieltä edelleen Turun Linnanvankilaan. Siellä muut olivat Toimitusvouti Grananderin mukaan, ennen kirjoittamista Vastaajiksi, kuolleet.

Sitä paitsi ja todistukseksi heidän syyttömyydestään sekä siitä, ettei Matts Alanen murhapäivänä olisi siihen syyllistynyt eli 3. viime Syyskuuta, koska oli hän ollut kotonaan, esitti hän todistajia. … Todistus luettiin ääneen, todistaja vahvisti sen ja hän sai poistua. Vastaaja Matts Alanen vahvisti kysyttäessä oikeaksi aiemmin pöytäkirjassa mainittujen Turun Linnanvankilassa olleiden kuolemat. Hän arveli kuultujen todistajien kertomusten näyttäneen täysin toteen hänen syyttömyytensä. Sen perusteella hän pyysi irtipääsyä tehdystä ilmiannosta ja päästä vapauteen. Toimitusvouti ja Kruununnimismies Grönberg sanoi nyt, kuten aiemminkin, ettei hänellä ole esittää mitään lisäselvitystä asiaan. Samalla hän jätti jutun koko sen laajuudessaan tuomioistuimen harkintaan. …

Päätös:
Mitä tässä asiassa on väitetty ja todistettu, on Välikäräjät ottanut lopulliseen harkintaansa. Koska Vastaajista Gustaf Andersson Oksjoki, Anders Andersson, Carl Mattsson, Anders Hoppu, Jöran Heiska, Jöran Käkelä eli Koskinen, Britha Ericsdotter Veuhuvarpee, Matts Jöransson Vähäsävi ja Walborg Ericsdotter Sävilammi jokainen on jo kuollut, tulevat kaikki heitä koskevat lausunnot raukeamaan. Mitä sitten tulee Vastaaja Matts Alaseen, niin hän itse kielsi eikä siitä voitu päästä varmuuteen, että hän olisi ollut osallinen 3. viime Syyskuuta erään Keisarillisen Venäjän Sotilaan murhaan. Lisäksi Matts Mattsson Alanen näytti kahden asiassa kuullun todistajan avulla toteen, että hän oli ollut mainittuna päivänä kotona. Niinpä Välikäräjät harkitsevat kohtuulliseksi antaa Matts Alasta koskevien ilmiantojen raueta. Sen vuoksi hänet päästetään vapauteen. …

Muutoin ja kuten esitetyn Papintodistuksen kautta on selvitetty, olivat mainitut edesmenneet Vastaajat Carl Mattsson, Jöran Koskinen ja Gustaf Oksjoki eläneet elämänsä moitteettomasti eivätkä he ole syyllistyneet mihinkään rikkomuksiin. Siispä heidän osaltaan ei voida määrätä muuta, kuin että heidät pitää tavalliseen tapaan haudata (hautausmaahan).

Välikäräjien puolesta:
Axel Reinhold Skalm (= Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari, Hämeenkyrön Tuokkolan ratsutilan haltija)”

Katso lähde

Avaa kuva Ei käyttöoikeutta lehtiartikkelille Plooturahatko kurjerilta ryöstettyjä uuteen välilehteen
+

Plooturahatko kurjerilta ryöstettyjä (Koivisto, Arvi A., 1972, Paikallissanomat, 14.12.1972)

Lähde on lehtiartikkeli, jonka tekijänoikeuden suoja-aika ei ole vielä rauennut, joten sitä ei voi julkaista ilman tekijän lupaa tässä oppimateriaalissa. Tekijänoikeuden suoja-aika on voimassa tekijän koko eliniän sekä 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Lehtiartikkeli on löydettävissä Kansalliskirjastosta.

Pohdi

Onko lähde turvassa, eli siihen ei kohdistu ulkoista tai sisäistä uhkaa, kuten tuhoutuminen, katoaminen tai muokkaantuminen? Perustele mainiten, missä lähdettä säilytetään.

Testaa tietosi

Verkkolähteitä