Kansalliskirjasto
Kansalliskirjasto oli vuoteen 2006 asti nimeltään Helsingin yliopiston pääkirjasto. Kirjasto perustettiin alun perin Turun Kuninkaallisen Akatemian kirjastoksi vuonna 1640. Vuonna 1827 tapahtuneen Turun palon jälkeen akatemia ja sen kirjasto siirtyivät Helsinkiin ja jatkoivat Keisarillisen Aleksanterin yliopistona ja Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastona.
Koska kirjaston kokoelmat tuhoutuivat palossa lähes täydellisesti, oli ne rakennettava kokonaan uudelleen. Suuret kirjalahjoitukset auttoivat alkuun, ja tutkimuskirjallisuutta on alusta asti hankittu aktiivisesti myös ostamalla. Vapaakappalelainsäädäntö on taannut suomalaisen aineiston tallentamisen kansalliskokoelmaksi (nykyään laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä). Lahjoitetut kirjakokoelmat on toisinaan säilytetty sellaisinaan, kuten esimerkiksi A.E. Nordenskiöldin kokoelma tai Monrepos’n kartanon kirjaston kokoelma, jotka kuuluvat kirjaston 40 erikoiskokoelmaan. Kirjakokoelmien lisäksi Kansalliskirjastossa on laaja arkistokokoelma. Se on muodostunut osana yliopiston ja sen kirjaston toimintaa ja koostuu suomalaisen sivistys- ja oppihistorian sekä taiteen ja kulttuurin toimijoiden kannalta keskeisten henkilöiden käsikirjoituksista sekä henkilö- ja sukuarkistoista. Sekä kirja- että arkistokokoelmat karttuvat jatkuvasti.
Kansalliskirjaston toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
Lähdetyöskentelyn tueksi:
Käy käsitteistö-tehtävän ohjeet läpi ennen lähteisiin tutustumista ja pohdi lopuksi lähteiden ajoittumista Historiallinen konteksti ‑tehtävän avulla.
A.E. Nordenskiöldin kokoelma
Suomalaissyntyinen ja Ruotsissa suuren osan elämästään asunut Adolf Erik Nordenskiöld keräsi 1800-luvun jälkipuoliskolla noin 4000 teoksen laajuisen vanhojen painettujen kirjojen ja karttojen kokoelman.
Nordenskiöld oli tutkija ja tutkimusmatkailija, joka tunnetaan parhaiten matkastaan Koillisväylän halki vuosien 1878–79 aikana. Hän valmisteli matkansa huolella ja oli kiinnostunut alueiden kartoittamisen historiasta, jonka vuoksi hän innostui keräämään vanhoja karttoja, maantiedettä käsittelevää kirjallisuutta ja matkakertomuksia. Pääosa aineistoista on julkaistu 1400–1700-luvuilla. Kokoelman sisältämät yli 24 000 karttaa kuvaavat kaikkia maailman maanosia.
Nordenskiöld kuoli vuonna 1901, jonka jälkeen leski Anna Nordenskiöld (omaa sukuaan Mannerheim) myi kokoelman Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastoon (nykyään Kansalliskirjasto).
Olaus Magnus ja Antonio Lafreri, Carta marina, 1539/1572
Olaus Magnus (1490–1557) oli ruotsalainen katolinen piispa, joka laati Carta Marinan, ensimmäisen näin tarkan Pohjoismaiden kartan, eläessään Ruotsin katolisesta kirkosta erottaneen reformaation jälkeen Roomassa maanpaossa. Se perustuu tekijän matkoillaan keräämien tietojen ja aiempien Pohjois-Euroopan kuvausten ja karttojen pohjalle. Kartan tekeminen kesti jopa 12 vuotta, ja se julkaistiin vuonna 1539 Venetsiassa.
Alkuperäisiä kopioita suuresta Carta Marinasta (170 x 125 cm) on säilynyt meidän päiviimme vain kaksi kappaletta, ja ne kuuluvat Uppsalan yliopiston ja Münchenissa sijaitsevan Bayerische Staatsbibliothekin kokoelmiin. A.E. Nordenskiöld osti 1800-luvun jälkipuoliskolla atlaksen eli karttakirjan, jossa Carta Marinan pienempi ja myöhempi painos (vuodelta 1572) on yksi 74 kartasta. Myös pienempi Carta Marina on hyvin harvinainen, vain kymmenisen kappaletta tiedetään säilyneen. Yksi näistä kuuluu Kansalliskirjaston A.E. Nordenskiöldin kokoelmaan.
Pohdi esimerkiksi:
- Miten kartta kuvaa kohdettaan? Miten kartan valmistustapa vaikuttaa sen välittämään viestiin? Miten karttoja voitiin tehdä ennen ilmakuvausta ja sateellittipaikannusta? Millainen on kartan tekijänoikeus?
- Kuvaako kartta kohdettaan totuudenmukaisesti? Millainen on kartan totuus? Voiko kartta olla propagandan väline?
- Miten karttaa on käytetty eri aikoina? Miten ja mihin tarkoitukseen niitä voi käyttää nykypäivänä?
Europa … uthi een Jungfru lijknelse affmålat, teoksessa Itinerarium Sacrae Scripturae, thet är, Een reesebook öffuer then Helighe Schrifft, Heinrich Büntingin, 1595
Alueiden, kuten mantereiden, kuvaaminen ihmishahmoina oli tyypillistä 1400–1500-luvuilla. Mantereet, eli Eurooppa, Afrikka, Aasia ja Amerikka, esiintyvät tyypillisesti naisen mutta joskus myös eläimen hahmoissa aikakauden maalauksissa, veistoksissa, kirjojen kuvituksena ja myös kartoissa. Hahmoilla pyrittiin visualisoimaan alueita sekä esimerkiksi niiden luontoa ja kansoja sekä näiden tapoja. Samalla yleisöille tarjottiin käsityksiä näistä alueista, niiden asukkaista ja hallitsijoista – jotka eivät aina vastanneet todellisuutta.
Nordenskiöldin kokoelmaan kuuluu Heinrich Büntingin (1545–1606) Itinerarium sacrae scripturae -kirja kristityn matkasta Vanhaan ja Uuteen testamenttiin sekä pyhään Palestiinan maahan. Kirja sisältää yhdeksän karttaa, joista Euroopan kartta on naisen hahmoinen kuningatar tai neitsyt Maria, johon otsikon “jungfru” viittaa.
Pohdi esimerkiksi:
- Kuvaako kartta kohdettaan totuudenmukaisesti? Millainen on kartan totuus? Voiko kartta olla propagandan väline?
- Mitä tapahtumia ja asioita löydät kartasta? Kuvaako kartta tekoajankohdan olosuhteita tai historiallisia tapahtumia ja menneisyyden asioita? Voiko karttakuvassa olla monta aikakerrosta samaan aikaan?
- Miksi kartta on laadittu? Kenelle se on tarkoitettu? Mitä sillä halutaan viestiä?
Europa … uthi een Jungfru lijknelse affmålat -kartassa Espanja muodostaa hahmon kruunatun pään lännessä, Ranska ja Saksa rinnuksen ja keskellä olevan sydämen yhdessä vyötäröllä olevan, nykyisen Tsekin alueella sijaitsevan Böömin kanssa. Hahmo pitää molemmissa käsissään vallan merkkejä: Italia on vasen käsi, joka pitelee Sisilia-palloa, ja Holstein (nykyisin Saksan pohjoisin osavaltio) on oikea käsi, jossa on valtikka. Britannia on valtikkaan löyhästi liittyvä lippu. Hahmolla on helmassa itäisen Euroopan maita, mm. Kreikka ja Venäjä, ja helman halki virtaa Tonava.
Tutkijat ovat tulkinneet karttaa siten, että naisenhahmoinen kartta omaksuttiin Euroopan poliittisen tilanteen kuvaksi 1500-luvulla. Toisaalta se kuvaa kristillistä Eurooppaa maailman hallitsijana, sillä 1500-luku oli voimakkaan eurooppalaisen ekspansion ja kolonialismin aikaa. Kartan Eurooppa-hahmo vertautuu kristillisen kuvaston hahmoon neitsytkuningattaresta, Mariasta, joka hallitsee taivasten valtakuntaa. Toisaalta hahmon pää on Espanja, jonka kuningas oli mahtavaa Habsburgien sukua ja koko Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V. Valtaosa Euroopasta oli keisarin ja tämän suvun hallussa 1500-luvulla. Hahmon sukupuoli viestii Euroopan edustavan naisellisia hyveitä puhtautta, hyvyyttä ja hedelmällisyyttä. Viittauksia sisäisiin vastustajiin ei kartassa juuri näe, vaikka aikakaudella käytiin paljon sotia.
Pohdi
Onko lähde helposti käytettävissä? Kenelle? Miten lähteen käyttöä voitaisiin helpottaa?