Suomenruotsalaisten modernististen kirjailijoiden arkistoaineisto ja -kokoelmat

Suomenruotsalaista modernismia edustavien kirjailijoiden tarkka määritys voi vaihdella ennen muuta sen vuoksi, etteivät he välttämättä ole itse katsoneet olevansa modernisteja, eivät ainakaan aluksi. Modernismi ei ole yhtenäinen liike, vaan se on rönsyillyt eri suuntiin, ja sen muovautumiseen ovat vaikuttaneet vuosien mittaan itse kirjailijoiden lisäksi myös kirjallisuudentutkijat. Suomenruotsalaisen modernismin ydinryhmäksi katsotaan Edith Södergran (1892–1923), Hagar Olsson (1893–1978), Elmer Diktonius (1896–1961), Gunnar Björling (1887–1960), Rabbe Enckell (1903–1974) ja Henry Parland (1908–1930). Heistä Edith Södergran on tunnetuin, ja hän on edelleen ryhmän jäsenistä eniten tutkittu.

Mainittujen modernistien henkilöarkistot ovat Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) -järjestön arkistossa ja Olssonin ja Björlingin osalta Åbo Akademin kirjaston (ÅAB) arkistossa. Käsikirjoitusten ja muun kirjailijan työhön suoraan liittyvän aineiston lisäksi henkilöarkistoihin on tallennettu kirjeenvaihtoa, muistiinpanoja, päiväkirjoja, valokuvia, henkilökohtaisia asiakirjoja ja lehtileikkeitä. Suomenruotsalaisten modernististen kirjailijoiden merkitys on ollut suuri paitsi ruotsinkielisen modernin kirjallisuuden kehitykselle Suomessa myös suomenkielisen modernismin syntymiselle ja kehitykselle sekä modernismille Ruotsissa. Kirjallisuushistorioitsija Kai Laitinen on luetellut kuusi suomenruotsalaisen modernismin tunnusmerkkiä tai yhteistä piirrettä: vapaa rytmi, riimittömyys, uusi kuvakieli, uusi sanasto, entistä laajempi valikoima motiiveja ja uusi rakenne. Ne ovat toisin sanoen piirteitä, jotka esiintyvät joko samanaikaisesti tai osittain modernistiseksi kutsutussa kirjallisuudessa.

Suomenruotsalaiset modernistit olivat edelläkävijöitä Pohjoismaissa ja pohjustivat tietä modernistiselle kirjallisuusliikkeelle sekä proosassa että runoudessa. Pohjoismaisen modernismin katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1916, kun Edith Södergran debytoi runokokoelmallaan Dikter ja Hagar Olsson romaanillaan Lars Thorman och döden. Tämä tapahtui paljon ennen modernismin vakiintumista suomenkielisessä kirjallisuudessa ja Ruotsissa, joissa modernismi vakiintui vasta 1930-luvulla. Modernistiset kirjailijat olivat samalla tiiviissä vuorovaikutuksessa toisiinsa 1920-luvulta lähtien, myös yli kielirajan. Tässä tilanteessa suomenruotsalaisista modernisteista tuli sekä sillanrakentajia että innoittajia. He eivät ainoastaan tunteneet muita pohjoismaisia kirjailijoita ja seurustelleet heidän kanssaan, vaan he myös kirjoittivat aktiivisesti muista modernistisista kirjailijoista ja antoivat heille tunnustusta eri yhteyksissä.

Modernistit järjestäytyivät lyhyiksi ajanjaksoiksi kirjoittamaan eri julkaisuihin, joista tunnetuimpia ovat kaksikielinen Ultra (1922) ja kokonaan ruotsinkielinen Quosego (1928–1929). Kaikki edellä mainittuja kirjailijoita koskeva arkistoaineisto on kiinnostavaa, mukaan lukien heidän muille, erityisesti kirjailijoille ja taiteilijoille, lähettämänsä kirjeet. Kirjeistä selviää, millaista keskustelua modernistit kävivät, mihin kirjallisuuspiireihin eri kirjailijat kuuluivat, miten modernistit tukivat tai joskus vastustivat toisiaan, miten he suhtautuivat taiteeseen ja kirjallisuuteen ja millaisina he näkivät keskinäiset suhteensa tai yleisesti ympäröivän maailman. Suuri määrä kirjeitä voi sijaita hajallaan eri paikoissa, mutta niitä on myös meidän arkistossamme ja muissa yksityisissä tai julkisissa arkistoissa Pohjoismaissa. Aineistoon sisältyy sen vuoksi myös sellaisia kirjeitä modernisteille ja modernisteilta, jotka on tallennettu eri syistä muihin henkilöarkistoihin tai -kokoelmiin SLS:ssä ja ÅAB:ssä.

Modernistien henkilöarkistoihin liittyvät läheisesti myös heidän läheistensä arkistot. Tämä koskee erityisesti henkilöitä, jotka ovat aktiivisesti säilyttäneet ja kuvailleet kirjallista tuotantoa ja vaikuttaneet modernistien piireissä. Heidän henkilöarkistonsa sisältää modernistien kanssa käydyn laajan kirjeenvaihdon lisäksi usein myös käsikirjoituksia ja muistiinpanoja modernisteista ja modernismista. Tämän vuoksi aineistoon sisältyvät keskeiset osat esimerkiksi kirjailija Oscar Parlandin ja kuvataiteilija Sven Grönvallin arkistoista. Ensin mainittu oli Henry Parlandin veli, joka myös säilytti ja julkaisi postuumisti veljensä kirjallista tuotantoa. Sven Grönvall puolestaan oli varhain kuolleen Henry Parlandin lapsuudenystävä, jolla oli läheinen suhde kirjailijaan. Myös kirjailija, kriitikko ja kirjallisuuden professori Olof Enckellin arkisto on mukana. Olof Enckell oli Rabbe Enckellin veli, ja sekä hän että hänen veljensä tutkivat, selittivät ja teoretisoivat modernismia ilmiönä. Aineistoon sisältyy myös kääntäjä Cid Erik Tallqvistin arkisto, koska hän oli kirjallisesti yhteydessä useaan ystäväpiiriinsä kuuluvaan modernistiin ja toimi lisäksi Quosego-lehden päätoimittajana. Nämä ovat esimerkkejä muista henkilöarkistoista, jotka liittyvät läheisesti modernismiin ja modernistisiin kirjailijoihin.