Suomen kielen nauhoitearkisto
Suomen kielen nauhoitearkisto (SKNA) on laaja ja kattava äänitekokoelma Suomessa ja lähialueilla puhuttua ja edelleen puhuttavaa kansan- ja yleiskieltä. SKNA sisältää noin 24 000 tuntia äänitteitä pääasiassa suomen murteista. Aluemurteiden aineistoa täydentävät äänitteet suomen sukukielistä ja lähialueen muista kielistä sekä yleiskieliset äänitteet.
Arkiston aineistojen perusteella on valmistunut satoja kielitieteellisiä tutkimuksia ja opinnäytteitä. Kielentutkijoiden lisäksi aineistoa käyttävät muun muassa kulttuurintutkijat ja alan opiskelijat, murteiden ja paikallishistorian harrastajat sekä äänitettyjen henkilöiden jälkeläiset. Tiedot äänitteistä ovat löydettävissä kokoelmatietokannasta. SKNA:n perusti vuonna 1959 juuri virkaansa astunut Helsingin yliopiston suomen kielen professori Pertti Virtaranta.
Murteiden tallennus asetettiin Suomen kielen nauhoitearkiston tavoitteeksi, sillä kielitieteilijöiden käsityksen mukaan vanhat kansanmurteet olivat nopeasti katoamassa. Nauhoituksissa haluttiin tallentaa kuva vuosisadanvaihteen puhesuomesta. Tavoitteeksi asetettiin keskimäärin 30 nauhoitetunnin kokoaminen jokaisesta suomenkielisestä pitäjästä. Tämä yleistavoite saavutettiin 1970-luvun loppuun mennessä, jolloin koossa oli lähes 15 000 tuntia murreäänitteitä. Murreäänitykset on tehty etupäässä kesäisin. Äänityksiä ovat tehneet arkiston henkilökunnan lisäksi vapaaehtoiset kerääjät sekä ohjeistetut alan tutkijat ja opiskelijat, joille nauhoitearkisto on maksanut stipendin. Haastateltavat eli kielenoppaat on etsitty paikkakunnilta kyselemällä, ja kielenoppaina on suosittu vanhoja, paikkakunnalla syntyneitä ja ikänsä asuneita ihmisiä, joille paikallismurre on luontainen puhekieli.
Äänitykset sisältävät pääosin vapaata puhetta ja kertomuksia heille tutuista aiheista. SKNA:n kokoelman on haluttu edustavan koko kielen kirjoa. Alueellisesti edustavan ja monipuolisen murreaineiston lisäksi arkistoon koottiin myös yleiskielistä puhetta. Muodostui toinen kokoelmien osa, kulttuurihistoriallisesti merkittävät nauhoitteet. Se sisältää monenlaisia julkisia esitelmiä ja luentoja ja esimerkiksi kirjailijoiden haastatteluja. Kokoelmaa täydennettiin myöhemmin uudemmalla puhekielellä: 1960-luvulta lähtien tallennettiin eräiden kaupunkien puhekieltä, ja kokoelmaan liitettiin Heikki Paunosen tutkijaryhmän 1970- ja 1990-lukujen Helsingin puhekielen aineisto. Historiallisen kontekstin suomen kielen variaatiolle antavat aineistoa täydentävät suomen sukukielten näytteet, joita on äänitetty sitä mukaa kun suomalaisia tutkijoita on lähtenyt kenttätöihin. Näytteitä on lähisukukielistä, esimerkiksi karjalasta, virosta, ja liivistä sekä etäsukukielistä, kuten saamen kielistä, komista, marista ja unkarista. Äänitteet ovat vaihtelevia: mm. kerrontaa, ääneenlukua, lauluja.