Kolttakylän arkisto

Kolttakylän arkisto on alkuperäiskansan historiallinen dokumenttikokonaisuus, joka havainnollistaa, miten hallinnollisia päätöksiä on menneinä vuosisatoina tulkittu yhteisön oikeuksien turvaajina. Arkistoon sisältyy asiakirjoja, kuten Venäjän keisarin, keisarillisen duuman ja myöhemmin hallitsevan senaatin antamia määräyksiä (gramota), joissa vahvistetaan kolttasaamelaisten oikeudet kalastus- ja poronhoitoalueisiin.

Arkisto on peräisin Suonikylän (koltansaameksi Suõʹnnjel) kolttasaamelaiskylästä, joka sijaitsi Petsamon alueella. Sen säilyttämiseen liittyi yhteisön kehittämä oma käytäntö: asiakirjat liitettiin toisiinsa luuliimalla noin yhdeksän metrin pituiseksi kääröksi, jota säilytettiin puusta veistetyssä kotelossa. Kätköpaikan tiesivät vain kolme eri sukuja edustavaa miestä.

Arkiston vanhin säilynyt asiakirja on vuodelta 1601 ja uusin vuodelta 1775. Vaikka osa vanhimmista, 1500-luvun lopulta peräisin olleista asiakirjoista on kadonnut, jäljelle jäänyt aineisto osoittaa kolttasaamelaisten käyttäneen kirjallisia dokumentteja maa- ja vesioikeuksiensa turvaamisessa. Asiakirjoilla oli keskeinen merkitys yhteisön toimeentulon, erityisesti kalastuksen ja poronhoidon kannalta.

Toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1939 kolttasaamelaiset evakuoitiin Petsamosta, ja arkisto siirrettiin turvaan. Se sijoitettiin aluksi Kansallisarkistoon Helsinkiin. Vuonna 2012 arkisto palautettiin kolttasaamelaisyhteisölle, joka luovutti sen Saamelaisarkistolle säilytettäväksi. Saamelaisarkisto on Kansallisarkiston toimipaikka, joka perustettiin samana vuonna Inariin.

Unesco on luokitellut koltansaamen uhanalaiseksi kieleksi. Kolttakylän arkistolla on kulttuurista merkitystä paitsi kolttasaamelaisyhteisölle, myös laajemmin alkuperäiskansoille ja -yhteisöille.