Lähde 7

Lähde on ruotsiksi kirjoitettu käräjäoikeuden pöytäkirja ryöstöstä, jossa viranomaiskielellä käydään läpi sitä, että Andrei Ivanoff oli väitteiden mukaan varastanut Helena Nembomilta useita tekstiilejä, kuten taftivaatteen, madrassivaatteen, silkkisukat ja tee-liinan, jotka on sitten välittänyt eteenpäin usealle ihmiselle: viljelijöille, piioille, torpparinrouvalle ja suutarinrouvalle. Kyseiset henkilöt ovat palauttaneet Nembomille tavarat, mutta edelleen oli kateissa jotain. Henkilöt, jotka olivat saaneet varastettua tavaraa väittivät, etteivät olleet ostaneet niitä tietoisina varkaudesta, ja esimerkiksi Matts Pösö sanoi Ivanoffin jättäneen hänen tietämättään samettinauhan talliinsa. Ainoa, joka lähteen mukaan näytti myöntäneen tietävänsä varkaudesta oli Matts Manninen, mutta lähde katkeaa kesken.

Nimistä Ivanoff on venäläistaustainen ja esimerkiksi Mattsson on ruotsalaistaustainen ja tarkoittaa suomeksi “Matinpoikaa”; Josephsdotter “Joosefintytärtä”. Ivanoffin kerrotaan “irtisanoutuneen rykmentistä”, eli hän todennäköisesti on ollut Venäjän armeijan kautta Suomessa ja jäänyt alueelle, mikä auttaa ajoittamaan lähdettä. Koska tavaran hinnasta puhutaan oikeuden pöytäkirjassa ruplista ja kopeekoista, on kyseessä Venäjän vallan aika ennen Suomen markan käyttöönottoa, eli vuotta 1860.

Historiallista empatiaa voi pohtia esimerkiksi sitä kautta, että tässä lähteessä kerrotaan oikeudenkäynnistä näitä ihmisiä vastaan. Mikä on ollut Helena Nembomin asema suhteessa mainittuihin henkilöihin jää epäselväksi: ovatko he tuttuja keskenään, onko Nembom esimerkiksi maanomistaja alueella tai aatelinen, tai joidenkin piikojen työnantaja? Varastetusta tavarasta päätellen Nembom on ollut varakkaampi henkilö. Voi pohtia myös Venäjän armeijan jättäneen Ivanoffin tilannetta, kun hän on vieraalla maalla asunnottomana yrittänyt pärjätä. Miksi hän on jättänyt armeijan? Lähteessä kerrotaan hänen majailleen eri ihmisten luona. Millaiseen velkaan hän on näille kokenut jäävänsä? yms.